Yleisesti tärkeimpänä ilmastonmuutokseen vaikuttavana tekijänä pidetään kasvihuonekaasuja. Ilmastonmuutokseen vaikuttavat paitsi kaasut, jotka suoraan sitovat maasta säteilevää lämpöä, myös kaasut, jotka vaikuttavat epäsuorasti erilaisten kemiallisten prosessien kautta. Vuosia sitten puhuttiin paljon jääkaapeista irtoavista freoneista ja niiden kasvihuoneilmiötä edistävästä vaikutuksesta. Nykyään jääkaappien freoneista ei enää puhuta, vaan on siirrytty puhumaan pakokaasupäästöistä ja tehtaiden päästöistä. Enää kuluttajalle ei mediassa osoiteta suoraa kaasua, joka vaikuttaisi ilmastoon. Mielestäni tämä kehitys onkin vienyt terää ilmastonmuutoksen tekijöiltä. Edelleen ilmastonmuutoksen suurin tekijä on kasvihuoneilmiö ja siihen vaikuttavat eniten kaasut. Tämä seurausyhtälö oli ainakin minulta hämärtynyt vuosien aikana. On käynyt kuten usein käy: mitä enemmän tietoa asiasta annetaan, sitä sekavammalta kokonaiskuva näyttää.
Kasvihuoneilmiötä kiihdyttäviä kaasuja kutsutaan kasvihuonekaasuiksi. Näistä kaasuista suurimman osuuden vie hiilidioksidi (CO2), jonka perässä seuraavat dityppioksidin eli ilokaasun (N2O), metaanin (CH4) ja muun muassa CFC-yhdisteiden (kemiallisia yhdisteitä, jotka muodostuvat kloorista, fluorista ja hiilestä) muodostama kokonaisuus sekä otsoni. Lämmittävästi ilmakehässä vaikuttaa myös stratosfäärissä oleva vesihöyry, maanpinnan heijastuskyky sekä lentokoneiden vanat. Vaikka vesihöyryn osuus on kasvihuonekaasuissa pieni, on sen kokonaisvaikutus ilmastonmuutokseen kaikkein merkittävin. Vesihöyryn itse itseään syöttävän luonteen olen omaksunut jo ennemmin. Toisin sanoen mitä enemmän lämpö haihduttaa vettä, sitä enemmän sataa ja sitä ”kiihkeämmin” vesi on kierrossa.
Epäsuorasti kasvihuoneilmiöön vaikuttavia kaasuja ovat muun muassa häkä (CO), typen oksidit (NOx) ja VOC-yhdisteet, joita tuottaa muun muassa tieliikenne. Näiden kaasujen reagoidessa keskenään sopivissa olosuhteissa muodostuu muun muassa otsonia. Tämä selittääkin suuren keskustelun autojen päästöjen sekä pientalouksien lämmitysjärjestelmien vaikutuksista ilmastonmuutokseen. Yhden päästölähteen alun perin ”viattomat” päästöt voivat myöhemmässä vaiheessa muodostaa haitallisia kaasuja.
Paitsi että maapallolla tuotetaan kasvihuonekaasuja, maapallo myös ”imee” kaasuja itseensä niin sanottujen nielujen avulla. Kasvihuonekaasu nieluja ovat valtameret, maaperä ja kasvillisuus. Nielut sitovat rakenteisiinsa hiiltä erilaisten prosessien avulla. Jopa kolmannes ihmisten aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä on imeytynyt meriin. Nielut eivät ole kuitenkaan loputtomia vaan niiden ”sulatuskyky” todennäköisesti heikkenee kasvihuoneilmiön edetessä ja ilmaston lämmetessä.
Vaikka luonnolla on omat mekanismit torjua kasvihuoneilmiötä, ei se enää pärjää ihmisen tuottamalle teknologialle ja sen päästöjen määrälle. Ihminen onkin päätynyt itse kehittelemään uusia laitteita, korjatakseen vanhojen laitteiden virheet. Uudella teknologialla ei taistella enää vain luonnon voimia vastaan kuten ennen, vaan myös ihmisen omia, aiemmin toteuttamia toimia vastaan. Onko enää mahdollista laskea päästöjen määrää ilman, että luovutaan jostain? Kuten monesti on kysytty onko ilmastonmuutos hinta hyvinvointivaltioiden ihmisen elintavoista ja niiden tavoittelusta kehittyvissä maissa? Kenellä on velvollisuus luopua ensin, hyvinvointivaltioiden ihmisillä vai kehittyvien maiden ihmisillä, jotka tavoittelevat samaa hyvää jo hyvinvointivaltioista poistetun, kasvihuoneilmiölle epäedullisen teknologian avulla?
Lähteet:
http://fi.wikipedia.org/wiki/CFC
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti